Siirry sisältöön

Tunnetaitojen harjoitteleminen koulussa alkaa heti ensimmäisestä koulupäivästä alkaen. Koulun arki on täynnä tunteita: iloa, ihastusta, intoa, harmistusta, ärtymystä, epävarmuutta, pelkoa ja muita tunteita maan ja taivaan väliltä. Kaikkia tunteet ovat sallittuja, mutta ne eivät kuitenkaan oikeuta häiritsevään käytökseen.

Tunnetaitojen harjoitteleminen sisältyy perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Tunnekasvatus aloitetaan usein omien tunteiden tunnistamisesta, nimeämisestä ja ilmaisemisesta. Tästä edetään taitojen karttuessa syvemmälle toisen tunteiden tunnistamiseen, empatiaan ja kehon ja mielen viestien kuunteluun sekä haastavien tunteiden hallintaan.

Opettaja on oppilailleen tunnemalli ja peili. Oppilaat seuraavat, miten koulun aikuiset ilmaisevat, sanoittavat ja käsittelevät tunteita. Tunteilla on taipumus tarttua. Siksi opettajien tulee olla tietoisia rakentamastaan tunneilmastosta. Levittääkö opettaja ympärilleen pääsääntöisesti huolta, pettymystä tai sarkasmia? Vai välittämistä, iloa ja tsemppihenkeä? Lähtökohtana tunnekasvatukselle ovatkin opettajan omat tunnetaidot kuten kyky hyväksyä omat tunteensa sekä säädellä ja ilmaista niitä rakentavasti.

Koulun aikuisella on myös tuhannen taalan paikka vahvistaa oppilaiden tunnetaitoja erilaisissa koulun arjen tilanteissa. Koulu on erinomainen paikka harjoitella empatiaa ja yhteisen ilon jakamista! Toisaalta se tarjoaa myös mahdollisuuksia ikävien tunteiden sietämisen harjoittelulle. Pahaa mieltä kuten harmistumista, pettymystä tai surua ei kannata vähätellä tai kieltää. Sen sijaan lapsi ja nuori kaipaa lohduttamista, mukana suremista ja myötäelämistä; sen ilmaisemista, että ikävätkin tunteet menevät ohi eikä niiden tunteminen muuta hänen arvoaan muiden ihmisten silmissä.

Haastavat tunteet koulussa

Viha on tunteena haastava, koska se on luonteeltaan hyvin fyysinen. Lihakset jännittyvät, adrenaliini virtaa, verenpaine ja syke nousevat. Vihan tunteet, kuten kaikki muutkin tunteet, ovat sallittuja ja niille on syynsä. Viha ei kuitenkaan saa johtaa aggressiiviseen käytökseen. Koulun aikuisen tehtävänä on vastaanottaa tunne menemättä itse siihen mukaan ja asettaa käytökselle rajoja. Vain rauhallinen voi rauhoittaa.

Tunnetaidoissa kukaan ei ole koskaan valmis. Vaatimustason tulee myötäillä lapsen kehitystasoa. Sen lisäksi yksilöllinen temperamentti vaikuttaa tunteiden viriämiseen, kestoon ja kokemukseen tunteiden intensiivisyydestä. Joillekin tunteiden hallinta on siis vaikeampaa kuin toisille.

Kaikki voivat kuitenkin kehittyä itsensä rauhoittamisen taidoissa. Aikuinen voi näyttää mallia tietoisesta pysähtymisestä, syvään hengittämisestä ja tunteiden sanoittamisesta. Hän voi opettaa tekniikoita, joiden avulla oma keho ja mieli rauhoittuu. Tällaisia ovat erilaiset hengitys- ja mielikuvaharjoitukset, rauhoittavat ajatukset eli ns. sisäinen puhe, myönteinen muistelu, paikalta poistuminen tai vaikka kymmeneen laskeminen.