Voimme yhdessä tukea lasten ja nuorten hyvinvointia

Toisinaan uutisia seuratessaan tai oman perheen haasteita miettiessään saattaa vanhemmalle syntyä huoli lapsen pärjäämisestä. Vanhemmalle saattaa herätä voimakas halu suojella lasta kaikilta vastoinkäymisiltä, jottei lapsi kokisi mitään ikävää. Tietynlainen huoli ja suojelu on osa vanhemmuutta ja kertoo välittämisestä. Tavalliseen elämään kuitenkin kuuluu erilaisia tilanteita, muutoksia ja vastoinkäymisiä. Me aikuiset voimme rakentaa lasta tukevaa arkea, jossa muutoksista, vastoinkäymisistä ja pettymyksistä yhdessä selviäminen rakentaa resilienssiä. 

Rutiinit ja seuraukset

Lapsi ja nuori tarvitsee arkeensa rakenteita ja rutiineja. Päivittäiset rutiinit, kuten ruokailut ja arkinen päivärytmi, tuovat turvaa ja arkeen ennakoitavuutta. Turvaa luovat myös johdonmukaisuus ja toiminnasta syntyvät seuraukset niin perheessä, koulussa kuin yhteiskunnassakin. On oleellista viestittää lapselle, että virheitä sattuu, aiheutuu seurauksia, mutta ne voidaan selvittää ja asioiden selvittämisestä tulee lopulta hyvä mieli.

Vanhemmat ja muut merkitykselliset aikuiset

Vanhemman ja lapsen välinen suhde on merkityksellinen, mutta se ei ole ainoa lasta tukeva ja tärkeä ihmissuhde. Lapsen elämässä on monia merkityksellisiä ihmisiä kuten mahdollisesti sukulaisia tai muita läheisiä, naapureita, varhaiskasvatuksessa tai koulussa opettaja tai muita ammattilaisia, harrastuksissa ohjaajia ja valmentajia. Kaikilla näillä aikuisilla on mahdollisuus omalta osaltaan tukea lapsen kehitystä ja resilienssiä. Lapsen arjessa olevien aikuisten pienillä teoilla, lapsen huomaamisella, lämpimällä kohtaamisella on iso merkitys.

Jos perhe tai vanhempi on itse kohdannut ison vastoinkäymisen, voimavarat lapsen tai nuoren tukemiseen saattavat olla vähäiset. Tällöin lapsen elämän muiden aikuisten rooli korostuu. Jotta muut aikuiset osaavat ymmärtää ja tukea lasta tai nuorta, kannattaa vanhemman kertoa omista ja perheen vastoinkäymisistä avoimesti lapsen arjessa oleville aikuisille, kuten opettajalle. On todettu, että parhaiten lasta tai nuorta voidaan tukea, kun vanhemmat ja koulu toimivat yhteistyössä.

Turvallisuuden tunne

On tärkeää, että lapsi ja nuori voi kokea olonsa turvalliseksi, hän saa riittävästi ruokaa ja unta, hän voi käydä koulua, opiskella ja oppia. Saatamme herkästi ymmärtää väärin, mitä turva- sanalla tarkoitetaan, jolloin pyrimme suojelemaan lastamme kaikilta mahdollisilta pettymyksiltä ja ikäviltä tapahtumilta. Tämä ei kuitenkaan ole lapsen etu.

Kehittyäkseen ja resilienssin vahvistumiseksi lapsi ja nuori tarvitsee sopivia haasteita, vastuuta sekä arkisia pettymyksiä sekä muiden ihmisten tukea selvitäkseen pettymyksistä. Tarvitsemme tasapainon turvallisuuden tukemisen sekä sopivien haasteiden ja niiden kautta oppimisen välille.

Ryhmään kuulumisen tunne ja identiteetti

Lapsen ja nuoren resilienssiä vahvistaa kokemus ryhmään, kuten perheeseen, kouluyhteisöön tai luokkaan kuulumisesta. Ryhmään kuulumisen tunne saa lapsen kokemaan itsensä tärkeäksi ja luo merkityksellisyyden kokemuksen. Tämä vahvistaa kehittyvää identiteettiä. Vanhemman tehtävänä on tarjota lapselle mahdollisuus olla omana itsenään erityinen ja tärkeä osa perhettä.

Me aikuiset voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa siihen, että jokainen lapsi tulee hyväksytyksi erilaisten ryhmien jäsenenä. Lapsi ja nuorisoryhmissä, kuten luokassa tai harrastusporukassa tarvitaan yleensä panostusta tutustumiseen, ryhmä- tai joukkuehengen rakentamiseen sekä aikuisen puuttumista mahdolliseen ulkopuolelle jättämiseen. On tavallista, että lapset ja nuoret tarvitsevat näissä taidoissa vielä apua ja aikuisten velvollisuus on auttaa ja puuttua, jotta jokaisen lapsi voi kokea kuuluvansa joukkoon.

Oikeudet, velvollisuudet ja hallinnan tunne

On tärkeä huolehtia lapsen oikeuksista. Lapsen oikeuksien sopimuksessa kaikkia alle 18-vuotiaita koskevat oikeudet jaetaan neljän periaatteen mukaan: lasta ei saa syrjiä, lapsen etu pitää ottaa huomioon, hänen näkemystänsä pitää kunnioittaa sekä lapsella on oikeus elämään ja kehittymiseen. Samalla on oleellista huomata, että oikeuksien lisäksi lapsi tarvitsee kasvaakseen ikäkauteen sopivia velvollisuuksia. Kun lapsi tai nuori ottaa vastuuta asioista, hän voi saada myös luottamusta ja päätösvaltaa. Näiden myötä syntyy hallinnantunne omaan elämään liittyen.

Lapsen ympärillä olevat aikuiset voivat vaikuttaa monin pienin teoin lapsen resielienssin vahvistumiseen. Resilienssi, eli kyky selviytyä vaikeuksista, ei siis kasva yksin lapsessa itsesään vaan vaatii kehittyäkseen lapsen elämässä olevien aikuisten yksittäisiä ja yhteisiä toimia. Me aikuiset, voimme huolehtia siitä, että kehitystä tukevia tekijöitä löytyy kaikista lapsen kasvuympäristöistä.

Tämä artikkeli pohjautuu Michael Ungarin videoituun luentoon, Resilience: Nine things kids need from their families, schools, and communities. Ungar on tutkija, filosofian tohtori ja kanadalaisen Dalhousien yliopiston Resilienssi Tutkimuskeskuksen perustaja ja johtaja.