Siirry sisältöön

Koti ja koulu kasvattavat yhdessä

Vanhemmat ja opettajat voivat tukea toisiaan lapsen ja nuoren kasvatustyössä. Hyvä kodin ja koulun välinen kasvatuskumppanuus voi olla merkittävä voimavara, kirjoittaa MIELI ry:n asiantuntija Anne-Mari Kuusimäki.
Isä, lapsi ja opettaja keskustelemassa

Koulujen alkaessa perheet palaavat takaisin arjen rytmeihin monenlaisin ajatuksin ja fiiliksin. Kesä on perinteisesti monelle vanhemmalle aikaa, jolloin voi myös ottaa rennommin lasten ja nuorten tekemisen ohjaamisesta tai harrastusrumban pyörittämisestä. Moni on saanut viettää kiireettömiä hetkiä perheen kanssa kesästä nauttien.

Koulun alkaessa moni vanhempi huokaa helpotuksesta.

Jos lasta tai nuorta on saanut kesän aikana ohjata pois yksipuolisen tekemisen ääreltä, vanhemmat saattavat jo odottaa kouluarjen rytmiä ja rutiineja. Leppoisan loman vieton sijaan vanhempien kesä on saattanut olla aktiivista toiminnanohjausta tai loputtomia neuvotteluja digilaitteiden käytöstä. Tunteet ja tilanteet ovat saattaneet kärjistyä puolin toisin.

Kodin ja koulun yhteistyö voi olla voimavara

Koulujen alkaessa moni vanhempi huokaa helpotuksesta, kun koulu ottaa osaltaan vastuun lasten ja nuorten toiminnan ohjaamisesta. Perheen muutaman lapsen sijaan luokanopettajalla on ryhmässään parisenkymmentä ja aineenopettajalla jopa 200 erilaista lasta ja nuorta viikoittain. Ei siis ihme, että koulussakin tilanteet välillä kärjistyvät, vaikka ammattilaiset tekevätkin parhaansa kohdatakseen oppilaat kiireisessä arjessa.

Se, millaisessa ilmapiirissä opettajat ja vanhemmat tekevät yhteistyötä lasten ja nuorten oppimisen ja hyvinvoinnin eteen, voi olla molemmille osapuolille arkea kuormittavaa tai suuri voimavara.  Parhaimmillaan vanhemmat ja opettajat tukevat hyvän kasvatuskumppanuuden avulla lapsen ja nuoren taitojen kehittymistä sekä toistensa arvokasta työtä. Molempien panosta tarvitaan, eikä kumpikaan pysty vaikuttamaan määräänsä enempää lapsen tai nuoren toimintaa silloin, kun hän on koulussa tai kotona.  

Vanhemmat ja koulu voivat tukea toisiaan ja tehdä yhteistyötä kasvatuskumppanuuden avulla.

On myös hyvä muistaa, ettei tunnesäätelyn ja toimintakyvyn taitojen kypsymistä voi kiirehtiä kotona eikä koulussa. Viisautta on yhdessä löytää kullekin lapselle ja nuorelle juuri oikea tavoitetaso siitä, mitä häneltä voi vaatia. Jos lapsi tai nuori joutuu niin kotona, kuin koulussakin toimimaan jatkuvasti suoriutumisen ylärajoilla, on selvää, että se kuormittaa. Lisäksi lapselle voi tulla tunne, ettei hän pysty elämään oman persoonansa ja temperamenttinsa mukaisesti eikä hän tule hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Kasvatuskumppanuudessa tulee muistaa inhimillisyys

Aikuisetkaan eivät pysty aina suoriutumaan elämässään parhaalla tavalla. Niin vanhempien kuin opettajien elämässä tapahtuu asioita, jotka vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa ja mahdollisuuteen panostaa energiaa omassa roolissaan. Kodin ja koulun välisessä kasvatuskumppanuudessa on muistettava inhimillisyys. Me teemme parhaamme – sen, mikä on mahdollista siinä hetkessä ja niillä voimavaroilla.

Tunnesäätelyn ja toimintakyvyn kypsymistä ei voi kiirehtiä kotona eikä koulussa.

Otetaan siis tänäkin syksynä kodin ja koulun välillä käyttöön empaattinen yhteistyö ja ihmisten ikiaikainen vahvuus: aktiivinen halu ymmärtää toisen hyvä tarkoitus. Vanhempien ja opettajien arvostava yhteistyö tuo voimaa arkeen ja sen hedelmistä saavat nauttia ne kaikkein tärkeimmät – lapset ja nuoret.


Lapsi istuu vanhemman sylissä ja katsovat toisiaan silmiin.

Jokainen mieli on tärkeä. Jokainen lahjoitus on tärkeä.

Kuukausilahjoittajana edistät kaikenikäisten mielenterveyttä ja annat avun elämän kriiseissä. 

Ota yhteyttä

Anne-Mari Kuusimäki

Asiantuntija / kouluttaja, Lapset ja nuoret
Nuorten parissa toimivien ammattilaisten mielenterveysosaamisen vahvistaminen ja koulutukset
+358 40 357 2206
etunimi.sukunimi@mieli.fi


Sisältö liittyy seuraaviin aihealueisiin: