Urheilun merkityksellisyys ja mielen hyvinvoinnin tukeminen juniorivalmennuksessa

-Tervetuloa Nuori mieli urheilussa podcastiin. Tänään meillä on aiheena mielen hyvinvointitaidot urheilussa ja keskustellaan myös esimerkiksi urheilun merkityksellisyydestä ja vähän Nuori mieli urheilussa verkkokursseista. Mä olen Julius Liimatta ja tänään meillä on vieraana Netta Orava, jujutsuvalmentaja ja liikuntabiologian opiskelija. Tervetuloa Netta mukaan.

-Kiitos, että sain tulla. Mukava päästä tänne.

-Kiva kun pääsit mukaan. Ennen kuin mennään noihin aiheisiin vähän syvemmin, niin kertoisitko kuulijoille vähän, että kuka saa oikeastaan oot?

-Mä oon tosiaan Netta ja opiskelen liikuntabiologiaa, niin kun sanoitkin, gradua vaille valmis maisteri eli loppuvuodesta pitäisi saada homma pakettiin. Vapaa-ajalla harrastan ja valmennan kamppailulajeja ja jujutsu onkin mun päälaji. Tai hokutoryu-jujutsu ihan virallisesti. Suomalainen jujutsun tyylisuunta, mikä perustuu aika paljon itsepuolustuspainotteisuuteen ja sitten sellaiseen myös sotilaspoliisipohjalta kehittynyt perinteisestä japanilaisesta jujutsusta. Sitä valmentelen, mulla on siitä musta vyö ja treenannut sellaiset reilu kymmenen vuotta ja valmennustakin on yhdeksän vuoden ajalta, apuvalmentajasta ja tällä hetkellä toimin sitten Jyväskylän Jigotaissa junioreiden pääohjaajana. Muutaman vuoden pyörittänyt sitä toimintaa siellä ja lajin kautta päässyt myös vähän kouluttajan tehtäviin tällein valtakunnallisella tasolla.

-Joo, no niin kiinnostavalta kuulostaa ja tiiviisti oot mukana siellä sitten. Mutta jos mennään vähän näihin mielen hyvinvointitaitoihin ja tarkemmin tähän meidän teemaan tänään, niin mielen hyvinvointitaidot ja mielen hyvinvointi. Millainen merkitys sillä on sun mielestä lasten ja nuorten valmennuksessa?
-No urheilussahan ei voi kasvaa ilman, että mielikin kasvaa. Se on mulle ainakin semmoinen tärkeä teema just junioreiden kanssa, että siinä, kun opetellaan liikuntataitoja, niin opetellaan paljon myös kaikkia muita taitoja elämää varten. Sen takia jokainen valmentaja sitä tekee, mutta se, että miten sitä painotetaan, niin varmaan eroaa aika paljon eri valmentajien työssä.

-Joo, ihan varmasti. No sitten sanoit tuossa, että väkisinkin tavallaan kasvaa siinä urheilussa, mutta minkä takia sitä on sitten tärkeä tukea sitä mieltä myös siinä urheilussa?

-Urheilumaailma on lähtökohtaisesti on aika kilpailuhenkinen ja tavoitesuuntautunut, niin myös sellainen mielen hyvinvoinnin kehittäminen opettaa muutakin, kuin sitä näkökulmaa siihen urheiluun, että ihan yleisestä terveysnäkökulmasta ja sellaisesta harrasteliikunnan… Mielen hyvinvointi on hyvin tärkeässä osassa sitäkin puolta, että ja jos me halutaan kehittää hyviä urheilijoita, niin pitää kehittää myös mielen hyvinvointia, eikä pelkästään niitä urheilutaitoja.

-Joo. Eli näkisitkö näin, että sillä on sitten siihen suorituskykyynkin ihan merkitystä tällä mielen hyvinvoinnilla, kun sanoit, että jos halutaan hyviä urheilijoita, niin vaaditaan tätä?

-Joo kyllä. Kilpailutilanteessa, ihan missä vaan paineenalaisessa tilanteessa, niin vaikka sulla olisi hyvät taidot, niin et sä välttämättä suoriudu hyvin, jos sun psyykkiset taidot ei ole sillä tasolla, että osaat suoriutua tilanteessa kuin tilanteessa oikealla tavalla.

-Kyllä. No jos sitten mietitään vähän ihan tällein valmennusta siellä arkipäivän tasolla, mietit vaikka, että miten itse valmennat tai jos olet nähnyt muiden valmentajien tekemisiä, niin miten se näkyy vaikka sun valmennuksessa tämä tällainen mielen hyvinvoinnin tukeminen tai psyykkinen valmennus jos voi sanoa?

-Joo, että itse en ole niin sanotusti psyykkistä valmennusta opiskellut, mutta kokemusta siitä kuitenkin on tullut aika paljon. Paljon erilaisten valmentajien työtä on nähnyt, että osa lähtee siihen ehkä semmoisella vähän kaverillisella asenteella siihen valmentamiseen, mikä kehittää tietynlaista mielen hyvinvointia ja psyykkistä yhteyttä siinä valmentajan ja urheilijan kesken, mutta mulla on, ehkä kamppailulajeista tulee aika paljon sellainen kurinalaisuus ja sen opettaminen. Sitä kautta muut mielen hyvinvointiin liittyvät asiat, että osataan kuunnella ohjeet, osataan tehdä silleen ja ehkä kun ne lapset kasvaa siitä aikuiseksi, niin ne oppii siitä jotain muutakin sinne liittyvää, että työelämässä vaikka pärjää hyvin.

-Joo. Miten näet, sanoit, että vähän voi oppia elämään varten näitä taitoja, niin millaisia taitoja sitten urheilu voi sun mielestä vaikka parhaimmillaan opettaa?

-No mun mielestä yhteistyötaidot on yksi tosi tärkeä lajissa kuin lajissa. Vaikka itselläkin yksilölaji on kyseessä, niin ilman kaveria ei kamppailulajia voi harrastaa, että pitää osata tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, treenata erilaisten ihmisten kanssa, useimpien valmentajien kanssa siinä samalla. Myös sellainen yhteisöllisyys sen yhteistyötaitojen kautta myös, että urheilu on aika yhteisöllistä ja se varmasti näkyy. Sellaiset ihmiset, ketkä on paljon urheillut, niin tulevaisuudessa niillä on hyvin erilainen ajatus siihen toimintaan ihmisten kanssa.

-Kyllä varmasti parhaimmillaan ja voi mennä useinkin näin. No miten sitten, jos leikitellään vähän ajatuksella, että on tällaista perusvalmennusta, mikä liittyy just siihen lajiin ja sitten on tätä enemmän mielen hyvinvoinnin tukemista, niin miten sun mielestä, onko nämä keskenään jotenkin erillisiä tai miten näet tämän yhteyden?

-Joo onhan siinä tosi hyvä yhteys, että ei ne erilliset ole toisistaan. Itse tykkään varsinkin lasten kanssa tehdä vaikka jotain ryhmätehtäviä tai sitten, että kokeneemmat harrastajat opettaa niitä aloittelijoita, jossa ehkä vähän sellaista urheilujohtamisen tai ohjaamisen alkeita opitaan. Kyllä siellä urheiluvalmennuksen mukana voi pitää hyvin paljon sellaisia mielen teemoja myös mukana.

-Joo. Onko sulla vaikka antaa joku esimerkki tai miten teillä vaikka omassa lajissa näkyy? Toki eri lajeissa varmaan vähän eri lailla voi kuljettaa…

-Joo siis hyvin lajikohtaista varmasti on. Meillä paljon, kun harrastaja-aikuinen tai -juniori kehittyy tiettyyn pisteeseen, niin lähtökohtaisesti kaikkien pitäisi ainakin kokeilla ohjaamista. Kun seurat toimii vapaaehtoisperiaatteella, niin jos me ei saada uusia ohjaajia, niin seurat ei pyöri, niin sellaisia ohjaamisen alkeita. Ihan vaikka lasten kanssa on vaikka venyttelypiiri, että jokaisen pitää keksiä yksi venytysliike tai lihaskuntoliike, mikä vaan. Sitten aikuisten puolella se on sitten vähän isompaa roolia, että vedetään joku yksittäinen osa treenistä tai joku treeni ja siinä kun yhteisössä pyörii ja vetää niille omille treenikavereillekin, niin sä opit tuntemaan niitä myös silleen psyykkisestä näkökulmasta ja tiedät vähän mitä siellä kannattaa ja miten kannattaa ohjata.

-Joo kyllä. Sitten kun valmennuksesta puhutaan tai lasten ja nuorten urheilusta, niin usein nousee tämmöinen turvallisen toimintaympäristön ajatus. Sun näkemyksen mukaan, niin mitä se tarkoittaa? Turvallinen toimintaympäristö urheilussa, miten se ilmenee tai mitä se tarkoittaa?

-No mun mielestä on tosi tärkeätä, että on turvallinen toimintaympäristö. Siis ihan se, että lapsilla, joillakin ei välttämättä kotona ole turvallista, että on se joku paikka, missä voi sitten tehdä ihan mitä haluaa niin sanotusti ohjaajan antamien raamien mukaan. Koen, että se on semmoinen tila, missä jokainen lapsi tai aikuinen saa tehdä ihan niin kuin haluavat toimia, sillä tavalla kun haluavat. Ketään ei kiusata, eikä ole semmoista leimaamista tai mitään muutakaan, että kaikki otetaan vastaan just semmoisina kuin ne on. Kamppailulajit on siitä tosi kiva ympäristö, että meilläkin junnuissa ja aikuisissa, niin ikähaarukka on tosi iso ja taustat on tosi erilaisia, niin siellä me ollaan kaikki ihan samalla viivalla.

-Joo. No miten sitten, jos vaikka ilmenisi tämmöinen haaste, että ilmenisi vaikka kiusaamista tai tulisi joku haastava tilanne, mikä vähän vaarantaisi ehkä sitä turvallista toimintaympäristöä, niin miten sun mielestä valmentaja voisi siihen puuttua tai miten tämmöisessä tilanteessa voisi toimia?

-No kyllähän siihen pitää puuttua että ei se ole kivaa kenellekään, että siellä semmoista ryhmässä tapahtuu. Valmentajan mun mielestä pitää niin sanotusti puhutella, ei nyt ehkä mitenkään pahasti heti alkuun, vaan selvittää se tilanne, että mitä siinä on käynyt. Turvallisuus nyt tarkoittaa fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta ja myös sitä sosiaalista, että millainen siinä ryhmässä on kokonaisuutena olla. Asioiden käsitteleminen on tosi tärkeätä, että niitä ei voi vaan silleen pyyhkäistä maton alle, vaan ne pitää käydä läpi.

-Joo, ehdottomasti. No miten sitten, ollaan puhuttu tästä turvallisesta toimintaympäristöstä, niin jos mietitään ihan sitä valmentajaa, niin ehkä hänenkin on tärkeä olla sellainen helposti lähestyttävä ja turvallinen aikuinen. Niin miten valmentaja tavallaan voi omalla toiminnallaan viestittää sellaista turvallista tai turvallisen aikuisen mallia?

-Joo tuossa alussa mainitsinkin, että on semmoisia valmentajia, jotka ehkä lähtee vähän siihen kaverilliseen lähestymistapaan lasten kanssa, mutta se ehkä mun mielestä vähän rikkoo sitä aikuisen roolia siinä. Pitää olla lasten kanssa toki läsnä ja pitää olla heidän kanssa myös kaveri, mutta sun pitää kuitenkin olla se joka sitä toimintaa johtaa ja pyörittää. Mulle on tärkeätä kysellä junnuilta ihan myös siitä, että miten on viikko mennyt tai miten meni joku juhannus, nyt oli just tossa äsken, niin mitä lapset oli juhannuksena tehnyt. Vaikka se ei sinänsä kuulu siihen urheiluun, niin on se tärkeätä myös tulla lähestyttäväksi niille lapsille.

-Joo aivan ehdottomasti ja varmaan se tukee myös lapsen sellaista kokemusta, että mut huomioidaan, jos häneltä kysytään asioita?

-Kyllä ja se vaikuttaa paljon siihen, miten ne tekee siellä treeneissä. Jos niistä tuntuu, että niitä ei huomioida ja se on ihan sama onko ne siellä vai ei, niin ei ne myöskään tee sitten ohjeiden mukaan tai oikein.

-Joo. Varmaan se luo sellaista merkityksellisyyttä sitten ja tämä merkityksellisyys on yksi aika merkittävä teema urheilussa. Monelle se on merkittävin harrastus ja voi olla iso elämän sisältö, niin miten näet, että minkä takia urheilu on niin merkityksellistä monelle ja minkä takia siellä halutaan harrastaa?

-No itselle ainakin miksi se urheilu on niin merkityksellistä, on ne ihmiset siellä. Jokaisessa lajissa on se oma ryhmä, on se iso tai pieni ryhmä, että meillä on oman seuran ryhmä ja sitten on valtakunnallinen ryhmä myös. Käydään leireillä ja nähdään myös niitä muiden paikkakuntien treenaajia ja käydään vähän läpi, että miten muissa seuroissa menee, niin se yhteisöllisyys on mun mielestä se tärkein juttu. Toki se, että siitä saa myös hyvän kunnon ja hyvää mieltä siitä ihan treeneissä käymisestä ja fyysisestä toiminnasta, mutta enemmän se on kyllä, mulle ainakin, sitä psyykkistä ja tiedän, että monelle muullekin meidän harrastajista.

-Joo eli teilläkin yksilölaji, mutta kuitenkin se on se yhteisöllisyys sitten mikä merkkaa paljon?

-Kyllä joo ja lapsetkin, parasta on, kun pääsee leikkimään jotain, että se laji tulee vähän siinä ohessa. Toki jotkut on sitten tavoitteellisempia. Tärkeintä on pitää semmoinen hauskuus siinä mukana ihan alusta loppuun.

-Joo. Vähän ehkä sivuttiin tuossa aikaisemmin, että voidaan pitää jotain venyttelypiirejä tai tämmöisiä, missä ehkä tuetaan sitä omaehtoisuutta myös, niin miten valmennuksessa sitten voi muuten, kuin vaikka näillä tavoin tukea sitä omaehtoisuutta ja sitä kautta ehkä kannustaa ja motivoida myös niitä lapsia ja nuoria tekemään?

-Joo semmoinen itse tekeminen, niin sehän ei synny itsestään, että sitä pitää opettaa lapsille ja myös aikuisille. Ihan, että miten siellä kotonakin voi vaikka kehittää joitain taitoja. Itse tykkään, kesällä meillä on junnuilla treenitauko, nyt jäätiin juhannukselta tauolle. On kotitreenejä mitä voi sitten tehdä tai olla tekemättä, sillä ei nyt niin ole väliä, mutta, että on se mahdollisuus tehdä jotain ja lapsetkin ehkä tajuaa, että ehkä pitäisi tehdä, kun tämmöisiä ohjeita annetaan ja meilläkin on semmoisia koko vuoden läpi meneviä haasteita, että meillä on tämmöinen lankkuhaaste, mikä tehdään aina kolme kertaa kaudessa keväällä tai syksyllä. Sitä voi kotona sitten treenata ja kisataan itseä vastaan, ei muita, että se joku porkkana pitää aina olla silleen, että saa siellä kotonakin jotain tehtyä, muutakin kun sitä lajia.

-Joo. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta. Varmaan motivoi monia nuoria just. No sitten, jos vähän siirrytään tuosta aiheesta seuraavaan, niin pettymykset ja jännittäminen kuuluu urheiluun varmasti. Vaikka siellä on onnistumisen kokemuksia, niin aina on pettymyksiä myös. Niin valmentajan näkökulmasta, miten nuorta urheilijaa voi auttaa käsittelemään niitä? Jos vaikka tuntuu, että nuori on tosi pettynyt usein ja vaikka vaikea käsitellä näitä, niin miten valmentaja voi tukea tämmöisessä?

-Joo siis lajissa kun lajissa niitä pettymyksiä tulee ja mun mielestä on tosi tärkeätä, että valmentajilla on jonkinlaista urheilutaustaa itselläkin ja semmoista kokemusta niistä urheilun aiheuttamista pettymyksistä. Oli sitten isoja tai pieniä, että se voi junioreiden kohdalla olla vaikka, siellä on joku yksi tekniikka mitä ei koskaan saa toimimaan ja ne ei halua sitä sen takia myöskään tehdä, niin sitten valmentajan tarkoitus on siinä tilanteessa rohkaista ja käydä läpi, että miksi se on vaikeata. Lapsien kanssa, kun tekee niin tekniikka voi aina vähän johtua jommastakummasta, niin mä meen monesti itse tekemään sitten lasten kanssa. Että tehdään yhdessä ja käydään se nyt läpi, että miten se toimii. Ehkä tuommoisessa kilpailu, jännitys, pettymys tai jopa onnistumistilanteessa, niin siellä ehkä sitten tärkeämpää just se, että osaa toimia just sen lapsi yksilön mukaan, että jotkut ehkä haluaa, että siinä on heti tukena ja käydä tilannetta läpi, jotkut ehkä haluaa vähän aikaa. Valmentajan on tosi tärkeä tuntea ne valmennettavansa siinä tilanteessa.

-Joo eli semmoinen aika yksilöllinen lähestyminen ja just se valmennettavien tunteminen sitten.

-Joo ja se tulee sieltä yhteisöllisyyden kautta, että ne valmennettavat tunnetaan.

-No pikkuisen alussa sivuttiin tätä, että mielen hyvinvointitaidoilla ja sitten ehkä sillä kilpailusuorituksella voi myös olla jonkinlainen yhteys. Osaisitko vielä vähän avata, että mitä mieltä olet tästä, että onko sillä mielen hyvinvoinnilla ja sitten sillä ihan kilpailussa suoriutumisessa, niin onko siinä minkälainen yhteys sun mielestä?

-No onhan sillä. Meidän lajissa mä vähän rinnastan kilpailut ja vyökokeet, että vyökokeessa kilpailet itseäsi vastaan ja et oikeastaan muuta. Kilpailussa ollaan sitten tietenkin vastustajan kanssa siinä tilanteessa, niin se että sä pystyt suoriutumaan sillä hetkellä, sun on pitänyt harjoitella sillä tavalla, että jos sä harjoittelet semmoista rentoa ja rauhallista, mutta sitten kilpailussa tai hyvässä suorituksessa pitäisi pystyäkin tekemään tosi räjähtävästi, niin se on jo heti yksi juttu. Enemmän se on yleensä sieltä päästä kiinni se suoriutuminen. Niistä psyykkisistä taidoista, että keho kyllä osaa tehdä mitä sille on neuvottu, mutta jos sä menet vaikka lukkoon jossain tilanteessa, kamppailulajeissa sua saattaa vähän sattua jossain kohtaa, niin miten sä pystyt siinä tilanteessa heti käsittelemään sen läpi ja jatkamaan samalla tavalla, niin ne on niitä asioita, mitä siellä treeneissäkin pitää sitten harjoitella.

-Joo. Tuleeko sulla mieleen suorilta jotain tämmöistä onnistumista, vaikka jossain kisoissa tai tai vyökokeessa tai jossain? Missä on voitettu vaikka vähän tämmöinen pelko tai saatu joku hyvä onnistuminen?

-No ei ehkä junioreiden puolelta, aikuisten puolelta oli ihan vasta yksi semmoinen iso onnistuminen. Yhdellä treenaajalla, joka on treenannut tosi pitkään. Hän on seuraavaa vyökoetta kohti treenannut varmaan joku kahdeksan vuotta ja ei millään kehity ja nyt sitten korona-aikana pistettiin viisaat päät yhteen ja mietittiin, että mitä me tehdään. Oli se hienoa nähdä, kun joku suoriutui oikein hyvin siellä. Enemmän just siitä ehkä oli kiinni just psyykkisistä taidoista. Siitä, että uskaltaa treenata siellä epämukavuusalueella, että se on monelle just se mitä ei halua tehdä, kun mukavuusalueella on kumminkin aika mukava olla.

-Niinpä. No sitten, Nuori mieli urheilussa, meillä on ollut tämmöisiä verkkokurssimateriaaleja. Sä oot päässyt tai oot ollut mukana pilotoimassa näitä. Vähän katsonut, että millaista sisältöä siellä on. Ne perustuu tällaiseen PERMA-hyvinvointiteoriaan ja siellä on toimintamalleja, joilla valmentaja voi tukea urheilevan nuoren tai lapsen mielen hyvinvointia. Sun mielestä millaisia nämä sisällöt oli ja millainen maku niistä tavallaan jäi sulle, kun pääsit vähän selailemaan ja katselemaan?

-Joo ne oli oikein ideoita avaavia ja mieltä avaavia kyllä. Vaikka on valmentanut paljon, niin tekee asioita ilman, että tietää mitä tekee tai ajattelee niinkään mitä tekee. Ne ehkä antoi siihen ajatukseen, miten siitä voi tehdä vähän suunnitelmallisempaa ja tarkempaa myös. Hyviä ideoita kyllä antoi, että vaikka opiskellut on paljon, niin se oli mun mielestä tosi hyvä tiivis kiteytetty paketti siitä, miten sitä psyykkistä valmennusta tai mielen hyvinvointia voi siellä nuorten urheilussa pitää.

-Joo, kuulostaa hyvältä. Miten, oletko sä, sanoit, että herätti ajatuksia, oletko sä saanut sun omaan valmennukseen jotain jo, vaikka sellaista mitä oot ottanut käyttöön tai joku pieni juttu tai herääkö vaikka enemmän ajatuksia harjoituksissa näihin juttuihin liittyen?

-No joo kyllä huomaa, että siinä harjoituksen sisällä herää ajatuksia ja meillä on tällä hetkellä junioreiden kanssa semmoinen, olisikohan meitä seitsemän tai kahdeksan ohjaajaa siinä, niin syksylle tehdään normaalit kausisuunnitelmat, että missä treeneissä mitäkin treenataan, mutta meillä on tulossa sinne semmoinen lisäkategoria vähän niin kuin psyykkisestä valmennuksesta tai mielen hyvinvoinnista, miten sen nyt haluaakaan ottaa. Missä on esimerkiksi, että tämän kuukauden ajan kehitetään ryhmätyötaitoja tai tämän kuukauden ylempivöiset tai vanhemmat saa harjoitella vähän sitä roolin ottamista ja vastuuta. Esimerkiksi opettaa joku juttu niille pienemmille tai muuta, että ne on semmoisia, mitä ollaan ottamassa kyllä käyttöön, mutta ei ole vielä. Tähän kesälle ajateltiin, että ollaan vielä vähän rennompia. Vaikka kyllähän niitä siellä tulee automaattisesti.

-Jep, kuulostaa oikein hyvältä. No miten sitten, sanoit hienosti, että teillä on tavallaan tulossa enemmän mukaan näitä omassa seurassa ja näin. Onko sulla näkemystä siihen, että miten vaikka teidän seurassa tai yleisesti valmentajien keskuudessa, niin miten tärkeäksi tämä asia mielletään, että tuetaan sitä mielen hyvinvointia? Onko siinä vielä tekemistä vai missä sun mielestä mennään?

-No kehittymään päin se on. Ehkä jos mennään kymmenen tai kaksikymmentä vuotta taaksepäin, niin oltiin aika erilaisessa maailmassa, eikä sitä pidetty ehkä niin niin tärkeänä. Myös meidän lajissa, kun ohjaajat on niitä, jotka on treenannut tosi kauan, niin se, että me saadaan joku tapa tai tämmöinen muuttumaan sieltä ihan heistä lähtien, niin siinä kestää toki aikaa. Niin on varmasti monessa muussakin lajissa, että siellä on ne vanhat valmentajat, jotka tekee omalla tavallaan. Sitten, että me saadaan koko skene muuttumaan, niin siinä menee hetki, mutta mun mielestä se on parempaan suuntaan menossa. Erityisesti uudet valmentajat ja semmoiset myös kauan valmentaneet, jotka haluaa itseään kehittää, niin tämä on semmoinen osa alue, mitä nyt monet lähtee itsessään varmasti kehittämään.

-Joo, niin ja siinä on kyllä varmasti kokeneilla valmentajilla ja sitten nuoremmillakin semmoinen hyvä mahdollisuus oppia myös näitä asioita.

-Kyllä. Se on ehkä semmoinen, mistä pystyy tosi paljon keskustelemaan ja eritasoistenkin ohjaajien kesken, että siinä ihan apuohjaajilla voi olla hyviä ideoita siinä missä vastuuohjaajillakin. Että pitää kouluttautua, mutta pitää myös uskaltaa ottaa mielipiteitä muilta ja ajatuksia.

-Kyllä kyllä. Sitten varmasti myös lajit on niin erilaisia, että siellä lajin sisälläkin… Vaikka meiltä saattaa tulla tällaista, niin sitten siellä lajin sisällä voidaan vähän muokata ja tehdä niistä lajille toimivia.

-Joo kyllä siis lajispesifi sisältö on aina hienoa, että vaikka yleinen materiaali on tärkeää ja jokainen siitä varmasti hyötyy, niin kun ihminen osallistuu jollekin kurssille, niin se yleensä itse vie sen ajatustoiminnan kyllä sinne oman lajin kontekstiin ja ympäristöön. Se että se voidaan viedä kollektiivisesti vaikka lajin tasolta, niin se olisi kyllä tosi hienoa.

-Kyllä. On ollut tosi kiinnostavaa keskustella. Olisiko sulla Netta vielä jotain lisättävää tai herännyt ajatuksia, mitä haluaisit vielä jakaa tähän keskusteluun?
-Jaa. Tämä on mun mielestä tosi ihana aihe keskustella ja sellainen, missä itsekin myöntää, että on kehittymistä vielä. Haluaa oppia ja sen takia mä tähän mukaan lähdinkin, että tämä on semmoinen osa-alue, mitä mä voin selvästi kehittää ja tuoda uutena sinne omaan valmennukseen. Se myös, että mä koulutan uusia ohjaajia, niin mun mielestä kaikkien kouluttajien olisi hyvä olla tietoinen, että vaikka kouluttaa lajitaitoja tai lajikoulutuksia niin just semmoinen omanlainen psyykkinen valmennus olisi yksi tosi tärkeä osa-alue lisätä ihan joka lajin koulutuspolkuun.

-Tosi hyvä pointti. Mutta jos sulla ei enempää tule mieleen, niin kiitän paljon keskustelusta ja että pääsit mukaan tähän meidän podcastiin. Oli mukava keskustella.

-Joo kiitos. Tämä on ensimmäinen podcast missä on ollut, niin oikein mukava päästä testaamaan tätäkin.

-Jep, kiitos paljon sulle.

-Kiitos.