Yksinäisyyden siirtyminen vanhemmalta lapselle voidaan ehkäistä
Suurin osa varhaisnuorista voi hyvin, mutta eriarvoistumista ja ongelmien kasaantumista on ehkäistävä lasten ja nuorten kaikissa kasvuympäristöissä.
Anna-Elina Salo tarkasteli Turun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa julkaistussa väitöstutkimuksessaan muun muassa haavoittuvuutta, ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen kietoutuvia riskejä perheissä ja kouluissa sekä ihmissuhteiden ja vuorovaikutuksen roolia tuen toteutumisen ja arjen resilienssin edistämisen näkökulmasta.
Pitkittäisseuranta-aineisto ulottui neljänneltä kuudennelle luokalle. Se koostui varhaisnuorista, heidän vanhemmistaan sekä opettajistaan. Tutkimukseen osallistuneista 318 varhaisnuoresta poikia oli 52,7 % ja tyttöjä 47,3 %.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tarkasteltiin sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden pysyvyyttä sekä keskinäistä riippuvuutta varhaisnuoruudessa. Lisäksi tutkittiin, ennustaako vanhempien yksinäisyys 10–11-vuotiaiden varhaisnuorten pitkäaikaista yksinäisyyttä.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa syvennettiin ymmärrystä sosioemotionaalisesta haavoittuvuudesta 249:n varhaisnuoren perheessä.
Tutkimuksen kolmannessa osassa tarkasteltiin tunnetuen merkitystä resilienssin näkökulmasta. Neljäkymmentä oppilasta, joilla oli sosiaalista ja motivaatioon liittyvää haavoittuvuutta ja lukemisen vaikeuksia, valittiin kolme lukukautta kestäneeseen erityisopettajien toteuttamaan interventioon.
Tutkimuksen ensimmäisessä ja toisessa osassa hyödynnettiin tilastoanalyyseja. Kolmannessa osassa pääpaino oli videohavainnoinneissa, joita täydennettiin tilastoanalyysein.
Vanhemman yksinäisyys on riskitekijä myös lapselle
Tutkimus osoittaa, että sekä sosiaalinen että emotionaalinen yksinäisyys on varhaisnuoruudessa varsin pysyvää. Äitien yksinäisyys ennusti tyttöjen, ja isien yksinäisyys ennusti poikien pitkäaikaista sosiaalista yksinäisyyttä.
Lisäksi merkityksellisenä näyttäytyi vanhemmuuden minäpystyvyys, eli vanhempien luottamus omaan kykyynsä vaikuttaa varhaisnuoren kehitykseen ja kasvuun myönteisesti. Vanhemmilla, joilla on vahva kyvykkyydentunne, ja jotka eivät ole yksinäisiä, on paremmat mahdollisuudet tukea varhaisnuorta mielekkäiden ihmissuhteiden muodostamisessa ja ylläpitämisessä.
Äitien yksinäisyys ennusti tyttöjen, isien yksinäisyys poikien pitkäaikaista sosiaalista yksinäisyyttä.
Vanhempien yksinäisyyden ennaltaehkäiseminen ja lievittäminen on tärkeää heidän oman hyvinvointinsa edistämiseksi, mutta myös sukupolvelta toiselle siirtyvän haavoittuvuuden ehkäisemiseksi.
Tunnetuki mahdollistaa turvallisen osallistumisen
Väitöstutkimus antaa viitteitä tunne- ja vuorovaikutustuen merkityksestä, kun oppilailla on eriasteista sosiaalista ja motivationaalista haavoittuvuutta sekä lukemisen vaikeuksia. Kun vuorovaikutuksessa mahdollistui jaettu ilo, mielekäs osallistuminen ja onnistumisen kokemukset, oppilaiden kehitys oli myönteisempää.
Anna-Elisa Salo korostaa kiinnittämään erityistä huomiota opettajien tunne- ja vuorovaikutusosaamisen vahvistamiseen. Tutkijan mukaan on tärkeää varmistaa, että opettajankoulutus tarjoaa jokaiselle opettajalle taidot tunnistaa oppilaidensa moninaisia tarpeita ja vastata niihin sensitiivisesti, sekä tukea vertaisvuorovaikutusta. On myös tärkeää kannustaa opettajia tunnistamaan omia tunteitaan ja tulkintojaan erityisesti haastavissa tilanteissa.
On tärkeää varmistaa, että opettajankoulutus tarjoaa taidot tunnistaa oppilaiden moninaisia tarpeita ja vastata niihin sensitiivisesti.
Lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja päästä osalliseksi. Jokaisen vanhemman tulisi kokea pystyvyyttä vanhempana, eikä yksikään vanhempi saisi tuntea jäävänsä yksin. Kun pyritään vahvistamaan varhaisnuorten hyvinvointia, perheille ja kouluille tulee taata saavutettavissa olevat resurssit. Kolmannen sektorin toimijat voivat olla mukana tarjoamassa mahdollisuuksia tavoittaa varhaisnuorten ja heidän perheidensä tarpeita ja kehittää ratkaisuja heidän tukemisekseen.
Anna-Elina Salon mielestä rakenteellisten muutosten lisäksi meidän jokaisen tulisi tarkastella sitä, kuinka kohtaamme toinen toisemme.
