"Äijä, sä pystyt siihen!"

Kohtaa mekastavat nuoret uusin silmin

Nuoret nauravat tutkimusten mukaan 70 prosenttia enemmän kuin aikuiset. Miksi meidän aikuisten pitää olla niin vakavia? Eikö äänekäs, vilpittömässä nuoruudessaan elävä nuoriso saakin vähän mekastaa? Huumorintajun ja äänekkyyden lisäksi väitän, että nykynuorissa asuu myös paljon viisautta ja empatiaa.   

Olin kesällä maauimalan hyppytornin kolmen metrin laudalla kannustamassa 10 -vuotiasta sukulaispoikaa, joka halusi yrittää hyppyä veteen ensimmäistä kertaa näin korkealta. Hän ei millään uskaltanut, vaan otti epäröiviä askeleita laudalla ja kääntyi takaisin. Useita kertoja.   

Samaan aikaan laudalta hyppeli tasaisena virtana joukko varhaisteinejä 10–13 -vuotiaita ikätovereita. Voi sitä kannustuksen ja tsemppaamisen määrää, mitä pelokas 10-vuotias sai osakseen! Yksikään nuori EI mollannut eikä haukkunut vellihousuksi niin kuin omassa nuoruudessani epäilemättä joku olisi tehnyt.  

Mollaamisen sijaan he kannustivat:  

”ÄIJÄ, sä pystyt siihen!” ”Se on ihan helppoa, kun sen kerran tekee”, 
”Se näyttää pelottavammalta kuin mitä se on” 
”Äijä, haluutsä, että mä näytän, miten kannattaa laudalla kävellä” (tätä seurasi hidas kävelydemonstraatio laudan päähän ohjeiden kera).  

Lisäksi nuoret (pojat) kertoivat ”Äijälle”, miten heitäkin aluksi pelotti ja miten hekään eivät meinanneet uskaltaa:  

”Muakin pelotti, enkä aluksi uskaltanut”, 
”Älä katso alas veteen, se näyttää tosi pelottavalta silloin”, 
”Kyllä sä pystyt siihen”, 
”Toi on ihan normaalia, että ensimmäisellä kerralla pelottaa”.  

Aikuisen ei vieressä tarvinnut muuta tehdä kuin äimistellä nykynuorten tunne- ja vuorovaikutustaitoja! Lopulta tilanne päättyi siihen, että 10-vuotias käveli jo laudan päähän, mutta päätettiin, että ensimmäinen hyppy jää seuraavaan kertaan. Tämäkin sai ymmärrystä osakseen: ”Ens kerralla sä äijä hyppäät ja uskallat hypätä”! Täysin ilman häpeää ja noloutta poistuimme laudalta varmoina siitä, että ensi kerralla hyppy onnistuu ja nyt oli jo iso asia käydä noin korkealla!  

Nämä hyppylaudan kaverit olivat niin ihania tulevia teinejä valmiina haastamaan aikuisten tavat ja normit ja meuhkaamaan äänekkäinä. Ihan mahtavaa. Ja sehän se on nuorten tehtävä: haastaa ja kyseenalaistaa aikuisten tarjoamat valmiit rakenteet ja mallit. 

Onneksi myös meillä aikuisilla on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä sekä lisätä omaa ymmärrystämme nuoruudesta. Taloyhtiömme ilmoitustaululle ilmestyi kesän aikana lappu, jossa paheksuttiin kesäiltana pihalla leikkiviä varhaisteinejä (äidit olivat myös pihalla). Lapussa uhattiin poliisilla ja lastensuojelulla! Tämä lappu jäi kuitenkin pian paitsioon, sillä se kirvoitti heti muitakin naapureita kyhäämään ilmoitustaululle viestejä. Niissä ilmaistiin ymmärrys ja ilo kesäillassa leikkiviä lapsia kohtaan. Viesteissä muistutettiin, että maailmassa on totisesti pahempiakin ongelmia kuin leikkivät lapset.  Jokunen kirjoittaja antoi oikein kynänsä ja mielikuvituksensa lentää kuvaillessaan ratkiriemukkaasti leikkivistä lapsista ilmoittavaa soittoa poliisille.  

Milloin viimeksi keskustelit nuorten kanssa ja kuuntelit heitä? 
Millaisia mahdollisuuksia sinä näet, kun tapaat nuoria? 
Huomaatko hyvän ja myönteisen? 
Miltä tuntui, kun joku sanoi jotakin myönteistä?
Muistele hetki omaa nuoruuttasi, mitä olisit kaivannut? Muistelun apuna voit käyttää 15-vuotias minä -tehtävää

Muista, että nuorten tuntosarvet ovat herkät ja pienilläkin myönteisillä eleillä ja sanoittamisilla on suuri merkitys.   

 

Yhteystiedot

Elina Marjamäki
Asiantuntijakoordinaattori. Nuorisoalan Osaamiskeskustoiminta.
Mielenterveyden edistäminen kunnallisessa nuorisotyössä

+358 40 678 7295Maistraatinportti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki